Sotilaallisessa kriisinhallintatehtävässä palvelleiden kuntoutuksen ja tuen tarvetta sekä tukijärjestelmää selvitettiin laajasti ensimmäistä kertaa Suomessa
Tähän mennessä kattavin tutkimus sotilaallisessa kriisinhallintatehtävässä palvelleiden kokonaisvaltaisen kuntoutuksen ja tuen tarpeesta Suomessa on valmistunut. Tutkimusraportti julkaistiin ja tulokset esiteltiin 22.8.2022 Oulunkylän kuntoutuskeskuksen 30-vuotis-juhlaseminaarissa. Rauhanturvaajaliitolla oli edustus hankkeen ohjaus- ja tutkijaryhmässä sekä tulevaisuustyöpajassa.
Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa tietoa sotilaallisessa kriisinhallintatehtävässä palvelleiden kokonaisvaltaisen kuntoutuksen ja tuen tarpeista, niiden määrittämisen tavoista, kokemuksista kuntoutuksen ja tuen riittävyydestä ja oikea-aikaisuudesta sekä kuntoutuksen järjestämiseen liittyvistä vastuista.
Tutkimus perustui käytännössä havaittuihin kehittämistarpeisiin. Kriisinhallintatehtävissä palvelleiden kuntoutus Suomessa ei tällä hetkellä aina vastaa kohderyhmän tarpeisiin eikä tämänhetkinen lainsäädäntö ja julkiset palvelut tue riittävästi kriisinhallintaveteraanien kuntoutusta. Tukea ei aina ole riittävästi saatavilla, että paluu normaaliin perhe- ja työelämään sujuisi ongelmitta. Julkistetussa tutkimuksessa tarkasteltiin virallisia korvausjärjestelmiä ja palveluja ja epävirallista matalan kynnyksen tukea.
Tutkimuksessa selvitettiin tutkimuskysymyksiä mahdollisimman monesta näkökulmasta tieteellisin menetelmin. Laajaan kyselyyn vastasi 3373 kriisinhallintaveteraania. Rauhanturvaajaliiton vertaistukipuhelimessa toimivista tai toimineista haastateltiin 11 kokenutta henkilöä. Eri alojen asiantuntijoiden, sidosryhmien ja vastuutahojen edustajia osallistui haastatteluun 26 henkilöä. Tulevaisuustyöpajatyöskentelyssä hyödynnettiin avainhenkilöiden, viranomaisten ja vapaaehtoistoimijoiden huomioita.
Tutkimukseen osallistuneet sotilaallisessa kriisinhallintatehtävässä palvelleet vastaajat (3373) kokivat nykyisen terveytensä ja elämänlaatunsa pääosin hyväksi tai erittäin hyväksi. Kriisinhallintapalvelus ja sen vaikutukset myöhempään elämään koettiin pääosin positiivisena. Muutama ryhmä voi heikommin kuin koko joukko keskimäärin. Näitä ryhmiä olivat operaation keskeyttäneet, palveluksessa vammautuneet, useammassa operaatiossa palvelleet sekä ne, joilla viimeisimmästä operaatiosta oli kulunut vähintään 6 vuotta. Nämä ryhmät olivat kokeneet enemmän sopeutumisvaikeuksia Suomeen. Heillä oli enemmän psyykkisen tuen tarvetta kuin joukolla keskimäärin. Afganistanissa palvelleet kaipaavat enemmän tukea.
Tukijärjestelmän koettiin toimivan pääasiassa hyvin fyysisten vammojen ja sairauksien kohdalla. Psyykkisen oireilun hoidossa oli kehitettävää: oireiden tunnistaminen, hoitoon ohjaus, tukimuodoista tiedottaminen ja voinnin seuranta ei ole riittävän hyvää. Operaation aiheuttamaa stressiä oli kokenut 21 % vastaajista. Yli puolella heistä oireet olivat alkaneet yli kuuden kuukauden kuluttua operaatiosta.
Tulosten perusteella lainsäädäntö ja lain tulkinta on ongelmallista. Laissa oleva aikamääre, jonka mukaan traumaperäinen stressihäiriö ja tuhoisaa kokemusta seuraava persoonallisuuden muutos on todettava kuuden kuukauden sisällä palveluksen päättymisestä sekä se, että Valtiokonttori korvaa hoitoa yhden vuoden ajan diagnoosin tekemisestä, kaipaa muutosta. Lakia tulkitaan laveasti ja käytössä näyttää olevan kirjoittamattomia käytäntöjä, mikä aiheuttaa sekä tukea hakevalle että ammattilaisille haasteita. Lain tulkinnanvaraisuuden myötä lisääntyy riski, ettei yksilöiden oikeusturva toteudu tai palveluja saada yhdenvertaisesti.
Tulosten mukaan sopeutumisen ja psyykkisen hyvinvoinnin tuella ennen operaatiota, sen aikana ja riittävän pitkään operaation jälkeen voidaan vaikuttaa merkittävästi hyvinvointiin ja terveyteen. Läheisten, mukaan lukien lasten, huomioiminen paremmin tukisi operaatioihin osallistuvien hyvinvointia. Aineistossa on viitteitä siitä, että heikommin voivat eivät tuo ongelmiaan esiin. Puhumista saattaa vaikeuttaa leimautumisen pelko ja epävarmuus pääsemisestä uudelleen operaatioon. Keskustelukulttuurissa korostuu edelleen pärjääminen omin voimin, vahvuus ja kovuus. Johtamisen kehittäminen on keskeistä pyrittäessä vaikuttamaan syvällä rakenteissa piileviin asenteisiin ja toimintakulttuureihin. Esihenkilöiden työskentelyllä voidaan edistää sopeutumista ja halukkuutta hakeutua uusiin kriisinhallintatehtäviin.
Vertaisuus nousi tuloksissa esiin voimavarana. Usein vain vastaavan kokemuksen omaavan koetaan ymmärtävän vaikeatkin asiat ja pystyvän jakamaan taakkaa. Tulosten mukaan vertaistuki tulisikin tunnustaa vahvemmin osaksi virallista tukijärjestelmää ja sen rahoitus ja järjestämisvastuut varmistaa myös lainsäädäntöä kehittämällä. Muun muassa vertaistuen mahdollistava ryhmämuotoinen kuntoutus puuttuu Valtiokonttorin lakisääteisesti korvaaman kuntoutuksen piiristä, vaikka asiantuntijoiden mukaan tähän todettiin olevan selkeää tarvetta.
Kriisinhallintaoperaatioissa palvelleiden tietoisuus eri tukimuodoista oli heikkoa. Tiedottamista kaivattiin lisää. Aiemmissa suosituksissa esitetyn niin sanotun veteraanikeskuksen perustaminen – yhden luukun periaate – voisi lisätä tietoisuutta tukimuodoista ja niiden luonteesta sekä auttaa palveluihin ohjaamisessa ja niiden järjestämisessä. Järjestelmässä todettiin olevan tarvetta uusille kuntoutuksen ja tuen malleille, jotka huomioivat tuen saajan tilannetta kokonaisvaltaisemmin.
Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää sotilaallisessa kriisinhallintatehtävässä palvelleiden kokonaisvaltaisen ja oikea-aikaisen kuntoutuksen järjestämisessä ja kehittämisessä viranomaistahojen, järjestöjen ja terveydenhuollon toimijoiden yhteistyönä. Parhaimmillaan tulokset hyödyttävät jo lähitulevaisuuden sotilaallista kriisinhallintaa, jossa Suomella on perinteisesti ollut vahva osaaminen ja kansainvälisesti hyvä maine.
Tutkimus toteutettiin Maanpuolustuksen kannatussäätiön Oulunkylän kuntoutuskeskus sr:lle myöntämällä apurahalla ja Oulunkylän kuntoutuskeskuksen omalla rahoituksella. Oulunkylän kuntoutuskeskus vastasi hankkeen johtamisesta ja koordinoinnista sekä viestinnästä. Yhteistyökumppanina toimi ja tutkimusosuudesta vastasi Kuntoutussäätiö sr:n tutkijaryhmä. Hankkeen ohjausryhmän muodostivat keskeisten sidosryhmien edustajat Puolustusvoimista, puolustusministeriöstä, sosiaali- ja terveysministeriöstä, Valtiokonttorista, Suomen Rauhanturvaajaliitosta sekä Vammautuneista Kriisinhallintaveteraaneista.
Tutkimuksen kirjoittajat ovat Riikka Shemeikka, Erna Alitalo, Katja Ilvonen, Piia Pietilä, Timo Ryhänen, Ari-Pekka Sihvonen, Jaana, Kemppainen ja Ilja Salakka.
Tutkimus on luettavissa verkkojulkaisuna: https://www.okks.fi/wp-content/uploads/2022/08/Oulunkylan-kuntoutuskeskus-sr-julkaisut-nro-1.pdf
Tutkimusotsikko: Sotilaallisessa kriisinhallintatehtävässä palvelleiden kokonaisvaltaisen kuntoutuksen ja tuen tarve Suomessa. Oulunkylän kuntoutuskeskuksen julkaisuja, no 1. Joensuu 2022.
Kirjoittaja: Timo Ryhänen, vertaistukikoordinaattori, TT, tutkijaryhmän jäsen