Jyri Haimakainen Helsingissä Rauhanturvaajien päivän juhlatilaisuudessa Katajanokan Kasinolla toukokuussa. Rauhanturvaajaliitto valitsi Haimakaisen vuoden 2024 rauhanturvaajaksi.
Vuoden rauhanturvaajaksi valittu Jyri Haimakainen on ollut yhteensä kuudessa operaatiossa eri puolilla maailmaa. Yksikään niistä ei ole ollut YK-operaatio.
Tämän jutun ilmestyessä Jyri Haimakainen on palaamassa jo kuudennelta operaatioltaan.
“Yhteensä neljä ja puoli vuotta reipasta krihaelämää takana”, mies kuvailee.
Rauhanturvaajaliiton vuoden 2024 rauhanturvaajaksi valitsema 38-vuotias Haimakainen on ollut operaatiossa muun muassa Kosovossa, Afganistanissa, Somaliassa ja Irakissa. Kesällä hän palaa jälleen siviilitöihinsä, sähköasentajaksi Inarin kunnan tytäryhtiölle Ivaloon.
Rauhanturvaajaliitto palkitsi Haimakaisen kunniakirjalla ja rahapalkinnolla 29. toukokuuta Kansainvälisen rauhanturvaajien päivän juhlallisuuksissa Helsingin Katajanokalla.
“Onhan tämä hieno kunnianosoitus yksittäiselle taistelijalle. Tämä on itselleni iso juttu. On kuitenkin tullut niin monta vuotta maailmalla vietettyä, että ne ovat olleet merkittävä osa omaa elämää ja nuoruutta.”
Palkitsemisperusteluissa Haimakaista kuvaillaan erittäin tunnolliseksi, huomaavaiseksi ja ammattitaitoiseksi. Myös hänen oma-aloitteisuuttaan ja luotettavuuttaan kiitellään.
“Haimakaisen saama palaute esimiehiltä, alaisilta ja vertaisilta yli kansallisuusrajojen on kaikissa kriisinhallintaoperaatiossa ollut poikkeuksetta arvostavaa ja kunnioittavaa”, perustelut tiivistävät.
Arvaamaton Afganistan jäi mieleen
Haimakainen kertoo, että nuorena miehenä kipinä rauhanturvaajaksi heräsi pikkuhiljaa.
“Ennen armeijaa tiesin muutamia keikalla olleita, ja päätin hakea armeijaan Suomen kansainvälisiin valmiusjoukkoihin, joihin pääsinkin.”
Asepalveluksen Haimakainen aloitti vuonna 2004 ja kotiin viemisinä oli kersantin natsat.
“Ensimmäinen kutsu reissuun tuli melko nopeasti kun intti oli suoritettu, mutta kieltäydyin silloin.”
Vuonna 2008 koitti lähtö operaatioon Kosovoon, jossa hän oli jääkärijoukkueen ryhmänjohtaja.
“Kosovo on ensimmäisenä kertana tietysti jäänyt mieleen, mutta mieleenpainuvin on ensimmäinen Afganistanin reissu”, Haimakainen sanoo.
“Afganistanissa operoitiin isolla alueella ja oltiin pitkiä aikoja yhtäjaksoisesti kentällä. Ei se aivan rauhanturvaamista ollut, mutta ei sotaakaan. Perinteisessä rauhanturvaamisessa ollaan kahden osapuolen välissä, mutta Afganistanissa osapuolten rajat olivat häilyviä sekä toiminta meitä kohtaan usein vihamielistä“, hän pohtii.
“Siellä riskit olivat suuremmat. Se oli niin erilaista ja arvaamatonta, että se on ehkä siksi jäänyt mieleen.”
Haimakainen oli Afganistanissa vonna 2011 jääkärijoukkueen ryhmänjohtajana, ja heti perään toiseen kertaan samassa tehtävässä Afganistanissa.
“Joku ei päässyt Cooperin testiä läpi, niin minä lähdin sitten rosvona, lähdin paikkaamaan.”
Haimakainen oli koulutusaliupseerina Somaliassa vuonna 2015 sekä Irakissa vuonna 2019.
“Koulutusopereaatioissa haasteet ovat eri lajia, kun yritetään sovittaa montaa kansallisuutta yhteen. Kielitaito kehittyy väkisinkin.”
Irakin koulutusoperaatiossa Haimakainen päätyi erinäisistä syistä koulutusvarajohtajaksi sekä vielä puoleksi vuodeksi koulutusjohtajaksi.
“Pääsin siinä upseerin tehtävään, mikä on reservin aliupseerille aika harvinaista. Mielenkiintoinen kokemus sekin. Siinä oli paljon hallinnollista työtä eli tietokoneella istumista ja niin edelleen”, ylivääpelin arvolla palvellut Haimakainen kuvailee.
Rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan monipuolistumisesta kertoo jotain sekin, että nuoren konkarin kuudesta missiosta yksikään ei ole ollut YK-operaatio.
“Vuosien varrella olen saanut operaatioista lukemattomia kavereita ja myös useita ystäviä, jotka tulevat sitä olemaan varmasti läpi elämän. Toki myös raha ja halu irtiottoon normaalista arjesta on toiminut moottorina.”
“Lisäksi olen kokenut, että pärjään kohtuudella näissä ympyröissä, ja se on osaltaan motivoinut.”
Seuraava tehtävä vielä auki
Luonto ja kalastaminen sekä nykyään myös metsästys ovat tärkeitä Haimakaiselle. Haimakainen on syntynyt ja kasvanut aikuiseksi Hämeenkyrössä. Siellä hän kävi myös kävi ammattikoulun ja valmistui sähköasentajaksi. Väljempiin maisemiin Ivaloon hän muutti neljä vuotta sitten, ja on viihtynyt hyvin uudessa kotikunnassaan. Seuraavaa reissua ei ivalolaisella ole mielessä, saati papereita sisässä.
“Mutta ikinä ei voi sanoa, että ei koskaan enää. Toki olen huomannut, että neljänkympin kynnyksellä alkaa olla jo vanhimmasta päästä operaatioissa.”
Hän lisää, että ikä ei tietenkään ole mikään este.
“Mutta katsotaan nyt miten maailma menee ja miten operaatiot jatkuvat, riippuu siitäkin.”
Suomen Nato-jäsenyyden mahdollistavat uudet kuviot saattavat myös kiinnostaa miestä.
“Katsotaan, mitä siellä on tarjolla. Jos tulee jotain mielenkiintoista, niin miksipä sitä ei voisi hakea.”
Teksti ja kuva: Rauno Hietanen