1
Suomalaisia sotilaita partiossa Afganistanissa. Kuva: Puolustusvoimat

Suomalaisia sotilaita partiossa Afganistanissa. Kuva: Puolustusvoimat

Sotiemme veteraaneilla ja uuden ajan veteraaneilla on yhtäläisyyksiä. Suomen uusi geopoliittinen asema luo terveydenhuollolle tarpeen varautua ja luoda valmiuksia.

Kun aseet vaikenivat vuonna 1945, alkoi yli 90 000 sodissa pysyvästi vammautuneen sotainvalidin ja reilun puolen miljoonan muunsotiemme veteraanin oma selviytymistaistelu ja -tarina. Rintamanaiset, lotat, lapsena vammautuneet, lapsisotavangit, puolisot ja lesket – kaikki saivat kivusta osansa. Voikin kysyä, palasiko sodista yhtään henkilöä ilman mitään vammaa. Pieni kansakuntamme vastasi sodan jälkeisestä sairaanhoidosta ja kuntoutuksesta maksaen samaan aikaan sotavelkoja itäisten alueidemme valtaajalle, rauhan ehtojen mukaisesti.

Aluksi vain pahimmin fyysisesti vammautuneet kyettiin hoitamaan, psyykkinen hoito jäi. Lainsäädäntö ja palvelut kehittyivät paljon myöhemmin, kuten koko kuntoutusverkosto, joka rakennettiin vasta noin 40 vuotta sotien päättymisen jälkeen valtion varoin. Sotiin liittyvä kuntoutus kuitenkin kehittyi. Oulunkylän kuntoutuskeskuksen alkuperäinen tarkoitus oli sotiemme veteraanien hoito ja kuntoutus.

Uuden ajan veteraaneiksi kutsumme kriisinhallintatehtävissä palvelleita, joiden kuntoutusta Oulunkylän kuntoutuskeskuksessa toteutamme, kehitämme ja tutkimme.

Tällä hetkellä Euroopassa, verrattain lähellä meitä soditaan, ja Ukrainassa taistelee vapaaehtoisesti myös suomalaisia. Uusi geopoliittinen asemamme luo terveydenhuollolle tarpeen varautua ja luoda valmiuksia uudella tavalla.

Oulunkylän kuntoutuskeskuksen palveluista 85 prosenttia on erilaisista leikkauksista tulevien, mm. ortopedis-traumatologisten tai aivoverenkiertohäiriökuntoutujien palveluja (noin 1 500 kuntoutusjaksoa vuodessa) ja enää muutama prosentti on sotiemme veteraanien palveluja. Hoito-ja kuntoutusalan ammattilaisia on 160 ja henkilöstöä on saatu rekrytoitua vielä riittävästi.

Kuntoutuskeskus toimii nytkin reilusti yli sadan prosentin käyttöasteella, myös uuden ajan veteraanit mahdutetaan mukaan. Kriisinhallintatehtävissä palvelleiden kuntoutusta on kehitetty vuodesta 2017 lukien ja kipinä siihen on vienyt mukanaan.

Kriisinhallintaveteraanit toimivat usein sodankaltaisissa olosuhteissa suuren paineen alla, ja rankimmat kokemukset jättävät jäljen, joka palaa mukana kotimaahan, ja jota vain toinen saman kokenut voi syvästi ymmärtää.

Tämä tuli esiin Kriisinhallintatehtävissä palvelleiden kokonaisvaltaisen kuntoutuksen ja tuen tarve Suomessa – tutkimuksemme tuloksissa (Shemeikka ym. 2022). Jopa 21 prosenttia eli 703 henkilöä tutkimukseen osallistuneesta 3373 henkilöstä oli kokenut operaation aiheuttamaa stressiä operaation jälkeen.

Vaikka suurin osa tutkimukseen osallistuneista voi pääosin hyvin ja tukijärjestelmä oli riittävä, tunnistettiin myös heikommin voivia ryhmiä.

Erityisesti psyykkisen oireilun hoidossa näkyi haasteita. Palveluissa ja myös lainsäädännössä arvioitiin olevan kehitettävää. Vertaistuen mahdollistava ryhmämuotoinen kuntoutus on yksi edellä mainitussa tutkimuksessa todettu kehittämisen kohde, joka ei kuitenkaan kuulu julkisesti rahoitettujen palvelujen piiriin. Siksi parhaillaan jatkotutkimuksessa kehitetään ryhmämuotoisen kuntoutuksen malli ja arvioidaan sen soveltuvuutta, hyötyjä ja vaikutuksia kohderyhmälle sekä yhtymäkohtia nykyiseen kriisinhallintaveteraanien kuntoutusjärjestelmään. Hankkeen toteuttaa Oulunkylän kuntoutuskeskus yhteistyössä Kuntoutussäätiön, Suomen Rauhanturvaajaliiton ja Vammautuneiden kriisinhallintaveteraanien kanssa. Tutkimuksen loppuarvioinnit ovat käynnistyneet. Vaikka tuloksia ei vielä ole saatavilla, on meillä hyvä kokemus vertaistuen mahdollistavasta ryhmämuotoisesta kuntoutuksesta satojen kriisinhallintaveteraanien osalta jo ennen tutkimuksen käynnistymistä.

Fyysiset harjoitteet, tietoiskut, psyykkinen tuki ja ohjatut keskustelut kulkevat rinnakkain voimaannuttamassa kuntoutujaa tavoitteena fyysisen, psyykkisen ja/tai sosiaalisen toimintakyvyn edistäminen yksilöllisen tarpeen mukaan. Keskeinen voimavara on vertaistuki, ja monesti ”lukot aukeavat” kun vertaisryhmässä jaetaan kokemus. Myös kahdenväliset keskustelut ammattilaisen kanssa ovat tärkeitä sekä osalle yksilöpsykoterapia.

Euroopassa, vain parin tunnin lentomatkan päästä meistä, soditaan raakalaismaista sotaa, jossa on tutut piirteet ja vihollinen. Ukrainan puolella taistelevien suomalaisten vapaaehtoisten tuen ja kuntoutuksen tarve on ollut julkisuudessa esillä. Ja erityisesti sen rahoitus. Ja vapaaehtoistaistelijoita on muuallakin.

Näiden Ukrainan vapaaehtoisten lähtökohdat ja taustat ovat kirjavat. Kokonaisuus on haasteellinen hallita ja kohteen rajaus vaikeaa, julkisen rahoituksenkin osalta, vaikka ymmärrystä asiaan luonnollisesti on.
Kriisinhallinta taas on keskeinen osa Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, ja siinäkin tukijärjestelmässä on vielä kehitettävää. Kun unohtaa puitteet ja ajattelee kuntoutujan tarvetta, yhdistävät tekijät löytyvät. Tuen tarvitsijan erityispiirteet, erityisesti sodan tai sen kaltaisen tilan ja tapahtumien kokemus sekä osalla traumaperäisen stressihäiriön oireet edellyttävät joka tapauksessa keskitettyä erityisosaamista ja mielellään omaa väylää asiantuntevan tuen piiriin.

Oulunkylästä on tiedusteltu ja tarjoamme pienimuotoisesti myös Ukrainan vapaaehtoistaistelijoille yksilöpsykoterapiaa ja kuntoutusta yhdistysmuotoisesti kerätyn rahoituksen avulla. Kriisinhallintaveteraanien parissa kehitetty kuntoutusmalli on osin sovellettavissa näille vapaaehtoisille.

Suomen uusi geopoliittinen asema ja turvallisuustilanteen muutos johtavat säätiömme lähtökohtiin. Perustarkoitukseemme kuuluvat maanpuolustus- ja kriisinhallintatehtävissä sekä muissa turvallisuustehtävissä palvelleet. Kun päivitimme säätiömme sääntöjä ja perustarkoitusta joitakin vuosia sitten, eräs aluetoimiston päällikkö Puolustusvoimista vinkkasi meille, että älkää unohtako sotiin liittyvän kuntoutuksen osaamista, valmius on pidettävä yllä. Tuntui silloin kaukaiselta. Mutta ei ollut. Katse taakse ja katse eteen. On tosiasia, että sotiin liittyvää kuntoutusta tarvitaan edelleen.

Katja Ilvonen
toimitusjohtaja
Oulunkulan kuntoutuskeskus