Helsingin Sanomien pitkäaikainen politiikan toimittaja Unto Hämäläinen arvioi HS:ssa Ilmari Käihkön 07.03.2024 julkaistun kirjan Sotilaan päiväkirja – kuinka rauhanturvaaminen muuttui kriisinhallinnaksi. Gaudeamus. Myös Yle ja iltapäivälehdet ovat raportoineet laajasti Käihkön kokemuksista.
Olen rauhanturvaoperaatiosta käsin median välittämän tiedon varassa Käihkön kirjan suhteen. Otsikot ovat raflaavia; kirja on herättänyt paljon keskustelua. Runsaan kolmenkymmen vuoden aikana eri puolilla maailmaa kolmessa sotilaallisessa kriisinhallintaoperaatiossa ja viidessä siviilikriisinhallintaoperaatiossa erilaisissa tehtävissä palvelleena voin todeta, että minun kokemukseni ovat hyvin erilaisia kuin Käihkön. Operaatioistani lyhin on kestänyt 8kk, muut yli vuoden. Lyhyesti sanottuna kriisinhallinta on uudenlaista ja laajennettua rauhanturvaamista. Useimmissa siviilikriisinhallintaoperaatioissa – siviilikriisinhallinnan päämääränä on edistää kohdealueiden kehitystä kohti oikeusvaltioperiaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioitusta, demokratiaa, hyvää hallintoa ja toimivaa kansalaisyhteiskuntaa – olen palvellut rinta rinnan sotilaallisen kriisinhallintaoperaation kanssa ja tehnyt heidän kanssaan tiivistä yhteistyötä kulloisenkin kriisin estämiseksi ja rajoittamiseksi, osapuolten välisten väkivaltaisuuksien lopettamiseksi, aiheutuneiden tuhojen korjaamiseksi, kriisialueen turvallisuuden, vakauden, yhteiskunnan toimintojen ja oikeusjärjestelmän palauttamiseksi.
Käihkön kirjaansa haastattelema, Käihkön kanssa samaan aikaan Tsadissa palvellut tiedotusupseeri, Ylen toimittaja Tuomas Rimpiläinen katsoo onnistuneensa omassa kriisinhallintatehtävässään Tsadissa ilmeisen hyvin, sillä Käihkön samasta operaatiosta kirjassaan kuvaamista epäkohdista yksikään ei tullut aikanaan julki. Kokiko tiedotusupseeri Rimpiläinen toimineensa kriisinhallintatehtävissään vastuullisesti? Olen tietämättäni onnistunut lukuisista operaatioista huolimatta välttämään Käikön neljän kuukauden operaatiossa kokemat ilmiöt: rasismin, seksismin, paikallisen väestön, jopa lasten, kaltoin kohtelun. Operaatioissa, joissa minä olen palvellut, ei ole ollut rasistista latausta.
Tasa-arvo- ja yhdenvertaisuusasiat kuuluvat tehtävänkuvaani suomalaissa kriisinhallintajoukoissa, joissa parhaillaan palvelen. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden edistämissuunnitelman päivitystyö aloitettiin viime vuonna pian toimialueelle saapumiseni jälkeen. Päivitystyöhön suunnitelman eri vaiheissa osallistuivat eri henkilöstöryhmät ja eri sukupuolten edustajat ihailtavalla aktiivisuudella ja sitoutumisella. Suunnitelmassa asetettiin tukikohdan sisäisiä ja ulkoisia tavoitteita. Yksi niistä on tasa-arvon päivänä 19. maaliskuuta ja/tai rasismin vastaisen päivänä (21. maaliskuuta) järjestettävä teemapäivä tai tietoisku. Suunnitelman mukaisesti henkilöstöä on kannustettu ja edelleen kannustetaan matalalla kynnyksellä ilmoittamaan epäasiallisiksi koetuista tapauksista, mahdollisista syrjintäkokemuksista, väärinkäytöksistä ja muista jatkotoimenpiteitä vaativista asioista. Suunnitelmassa todetaan, että operaatioalueella kiinnitetään huomiota siihen, että erilaisista ryhmistä ei käytetä ilmaisuja, jotka ovat omiaan loukkaamaan näihin ryhmiin kuuluvia henkilöitä. Vakiintuneista kielteisistä ilmauksista on poisopittu kriisinhallintatehtävissä ihan samalla tavalla kuin Suomessa ylipäätään. Joukkoon aika ajoin mahtuu henkilöitä, joilla poisoppiminen voi olla keskimääräistä hitaampaa. Tasa-arvon ja yhdenvertaisuussuunnitelman tavoitteena on myös pyrkiä arvioimaan omien toimien ja/tai ohjelmien vaikutusta ja toiminnan seurauksia naisille, miehille, tytöille ja pojille ja ymmärtää heidän tarpeensa ja huolensa vallitsevassa tilanteessa. Suunnitelman mukaisesti CIMIC-projekteilla (siviili-sotilasyhteistyö) pyritään tukemaan paikallisväestöä tasapuolisesti huomioiden ensisijaisesti erityisessä tarpeessa/haavoittuvassa asemassa olevat henkilöt. Kaikkien väestöryhmien asemaa ja turvallisuutta pyritään edistämään mandaatin määrittämissä ja sallimissa rajoissa. Ulkoministeriön asettaman tavoitteen mukaisesti pyritään tekemään työtä naisten/tyttöjen oikeuksien ja aseman edistämisessä. MIMIC- toiminnalla (kahdenvälinen sotilasyhteistyö) pyritään tukemaan paikallisarmeijaa ja heidän henkilöstönsä osaamista sukupuolesta riippumatta. Jokaisessa minun aiemmassa operaatiossani lasten ja nuorten hyvinvointia on tuettu erilaisin projektein. Niin myös nykyisessä operaatiossani. Afganistanissa työyhteisöni vieraili säännöllisesti muun muassa lasten orpokodissa. Humanitaarista työtä on tehty monin tavoin.
Minun kokemukseni mukaan meneillään olevassa operaatiossani ollaan samanarvoisia riippumatta alkuperästämme, ihonväristämme, iästämme, etnisyydestämme, kielestämme, perhesuhteistamme, seksuaalisesta suuntautumisestamme, uskonnollisesta vakaumuksestamme/ elämän-katsomuksestamme tai muusta henkilöön liittyvästä syystä. Työyhteisömme on monimuotoinen. On aivan totta, että esimiehillä on erityinen valvonta-, seuranta- ja puuttumisvastuu henkilöstönsä toiminnasta. Olen ollut onnekas, että minun lähiesimiehekseni kriisinhallintatehtävissä on sattunut aina henkilö, jolla on ollut valmius valvoa henkilöstönsä toimintaa. Jokaisella työyhteisön jäsenellä on velvollisuus puuttua ja ilmoittaa tietoonsa tulleesta ei-toivotusta käyttäytymisestä lähiesimiehelleen.
Meneillään olevassa operaatiossani järjestetään monipuolista Welfare- toimintaa työn vastapainoksi ja työstä palautumiseksi. Myös levon riittävään saamiseen kiinnitetään erityistä huomiota. Rauhanturvaajien kokonaisvaltaista hyvinvointia tuetaan ja kuormitusta selvitetään operaatioissa monin tavoin; sosiaalikuraattori ja sotilaspappi ovat monissa operaatiossa käytettävissä, on psykososiaalisen tuen ryhmä, rauhanturvaajatoimikunta, yli 4 kuukautta palvelevien kanssa käydään välikeskustelu ja kaikkien kotiutuvien rauhanturvaajien kanssa käydään loppukeskustelu, operaation aikana tehdään anonyymi työilmapiirikysely ja operaation jälkeisistä psykososiaalisen tuen muodoista kerrotaan kotiuttamisoppitunnilla ennen kotiutumista. Tavoitteena on monin eri keinoin varmistaa, ettei yksikään kotiutuva henkilö jää tyhjän päälle kotiutumisensa jälkeen. Operaation jälkeen Suomessa on palautumiseen minimissään kuuden päivän pituinen kotiutumisjakso ja kotiuttamiskoulutus on muutama kuukausi operaation jälkeen. Olen kokenut, että Puolustusvoimat työnantajana pitää rauhanturvaajien hyvinvoinnista erinomaista huolta ja että Puolustusvoimat edelleen haluaa kehittää toimintaansa muuttuvassa maailmassa.
Suomen Rauhanturvaajaliiton vertaistukipuhelin olisi palvellut Käihköä vuonna 2009. Puhelin palvelee rauhanturvaajia ja heidän läheisiään ennen operaatiota, operaation aikana ja operaation jälkeen 24/7. Maksuttomaan puhelimeen voi soittaa anonyymisti. Puhelut ovat luottamuksellisia. Psyykkisen tuen tarvearviointia varten on mahdollisuus hakeutua ilman lähetettä ja maksusitoumusta Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) traumapsykiatrian poliklinikalle.
En tosiaankaan itse jaa Käihkön kokemuksia. Sen vuoksi toivon, ettei hänen kokemuksiaan ja yksittäisen operaation kokemuksia pidetä absoluuttisena totuutena kriisinhallintatoiminnasta, eikä kaikkia rauhanturvaajia leimattaisi kirjan perusteella. Useimmat meistä kokevat tekevänsä kriisinhallintatehtävissä merkityksellistä työtä pyrkiessämme luomaan vakautta, vähentämään inhimillistä hätää ja luomaan edellytyksiä kriisialueen kehitykselle samalla, kun pyritään ehkäisemään konfliktin laajeneminen. Kaikessa toiminnassa on kehitettävää. Katsoisin tässä asiassa mieluummin eteen- kuin taaksepäin.
Tarja Raappana, palveluksessa oleva rauhanturvaaja