Kaatuneiden muistopäivä on myös rauhanturvatehtävissä kaatuneiden muistopäivä.
Kaatuneiden muistopäivää on vietetty vuodesta 1940 lähtien. Marsalkka Mannerheim antoi 1.5.1940 päiväkäskyssä ohjeet muistopäivän vietosta. Perinteisiin kuuluu käynti sankarihaudoilla. Muistopäivää vietetään toukokuun kolmantena sunnuntaina.
Sankarivainajien joukko on kasvanut vuodesta 1940 jatkosodan ja Lapin sodan uhreilla. Rauhanturvatehtävissä kaatuneet suomaiset kuuluvat nykyisin merkkipäivänä muistettaviin sankarivainajiin. Kaatuneitten muistopäivänä liputettiin aluksi siten, että osan päivästä lippu oli suruliputuksessa. Vuodesta 1995 alkaen on noudatettu normaalia liputuskäytäntöä.
Vakiintuneen perinteen mukaan rauhanturvaajien muistetaan laajemmin Kansainvälisenä YK:n rauhanturvaajien päivänä 29.5. ainakin Niinisalossa, Säkylässä Porin Prikaatissa ja Hietaniemen hautausmaalla. Yhteensä 49 suomalaista rauhanturvaaja on menehtynyt 64 vuoden aikana. Noin kolmasosa on kuollut varsinaisissa palvelustehtävissä ja muut tapaturmissa tai liikenneonnettomuuksissa.
Kaatuneiden muistopäivän lisäksi rauhanturvatehtävissä menehtyneitä muistetaan tapahtuman vuosipäivänä. Operaatioalueilla perinteisiin kuuluu seppeleiden laskua muistomerkeillä ja käyntejä tapahtumapaikoilla. Operaatioalueilla vierailevat viralliset delegaatiot laskevat muistomerkeille seppeleen. Operaatioiden virallisissa tilaisuuksissa, kuten mitaliparaateissa tai kotiuttamistilaisuuksissa, muistutetaan tehtävissä kaatuneiden perinnöstä.
Rauhanturvaajien lisäksi paikalliset asukkaat operaatioalueilla kunnioittavat naisten ja miesten tehtävässään antamia uhrauksia. Esimerkkinä on alikersantti Tom Kjällman, joka lähti Libanonissa Fru:n kylässä 14.7.1985 hakemaan miinakentältä haavoittunutta paimenta. Hän kuoli tehtävää täyttäessään, kun telamiina räjähti hänen ohjaamansa ambulanssin alla. Nyt tapahtumapaikalla on hänen nimeään kantava koulu.
Tuhoisin rauhanturvaajien kalleinta hintaa vaatinut onnettomuus tapahtui 1.2.1997 Makedonian Mavrovo-järvellä. Helikopterionnettomuudessa kuoli kolme suomalaista rauhanturvaajaa.
Rauhanturvaajien muistomerkkejä on usealla paikkakunnalla Suomessa. YK:n päivänä 24. lokakuuta 1992 YK-koulutuskeskuksen juhliessa 25-vuotista toimintaansa ja Suomen itsenäisyyden täyttäessä 75 vuotta Niinisalossa paljastettiin muistomerkki vartiossa seisovasta rauhanturvaajasta.
Hietaniemen hautausmaan Sankariristin aukiolla Helsingissä paljastettiin YK:n kansainvälisenä rauhanturvaajien päivänä 29.5. 2006 Suomen 50-vuotisen rauhanturvaamishistorian kunniaksi muistomerkki kuolleille suomalaisille rauhanturvaajille. Samana vuonna 2006 YK:n päivänä 24.10. Kankaanpäässä Kuninkaanlähteenkadun ja Torikadun risteyksen lähellä paljastettiin veistos nimeltä Rauhankyyhky, joka on Puolustusvoimien Kansainvälisen Keskuksen tilaama suomalaisen rauhanturvatoiminnan 50-vuotismuistomerkki.
Viimeisin menehtyneille rauhanturvaajille omistettu muistomerkki paljastettiin Säkylässä 28.5.2016. Muistomerkki on valmistettu Varpaisjärven mustasta dioriitista. Muistomerkki on muodoltaan kuutio, mikä symboloi yhteiskuntaa. Kuutio on kiilattu neljään halkeavaan osaan ja päälle on asetettu kansi. Kansi symboloi rauhanturvaajia – osat paikallaan pitävää voimaa – jottei kuutio hajoaisi kokonaan. Muistomerkkiin on merkitty 49 menehtyneen rauhanturvaajan muistoksi 49 pientä ristiä sekä alueita, joilla suomalaiset rauhanturvaajat ovat toimineet. Muistomerkin sijoituspaikan tarkoitus on muistuttaa koulutuksessa olevia rauhanturvaajia siitä, että yhtäkään riskitöntä operaatiota ei ole ollut, ei ole, eikä tule olemaan. Muistomerkki teroittaa operaatioihin lähteviä siitä, että riskejä on aina olemassa.
Teksti ja kuva:
Timo Ryhänen
vertaistukikoordinaattori