Kirjanpitäjän koulutus oli se valttikortti, mitä Marko Järvelin käytti hakupapereissaan.1990-luvulla Suomessa oli lama, eikä työpaikkoja ollut kovinkaan paljon tarjolla. “Minulle ei ollut silloin töitä käytännössä kuin baareissa ja taksikuskina. Hyvin vähän oli muita töitä tarjolla. Olin ravintoloissa muutaman vuoden töissä, ja sitten hain rauhanturvaajaksi.”
Rauhanturvaajatehtäviin oli paljon hakijoita tuohon aikaan. Paikkojakin toki oli auki monta kertaa enemmän kuin nyt 2020-luvulla. Uteliaisuus uutta kohtaan sekä paria vuotta vanhempien lukiotuttujen hyvältä kuulostaneet rauhanturvaajakokemukset saivat Järvelinin täyttämään hakupaperit.
“Koska minulla oli laskentatoimen koulutus, niin ajattelin, että taktisesti täytän suosikkitehtäviksi sellaisia, joita kukaan muu ei välttämättä hae.”
Pian mies löysikin itsensä Libanonista kirjurina. Ikää oli tuolloin 26 vuotta.
“Se oli varmasti täydellinen ikä. Vähän on jo kokemusta, mutta on myös vähän nuoruuden intoakin vielä.” Järvelinin muistiin on jäänyt syyskuinen saapuminen Libanoniin.
“Kävimme varusvarastosta hakemassa säkilliset varusteita, ja sitten noustiin ajoneuvon kyytiin. Ajettiin asemalle, ja muistan vielä ajatelleeni, että onko tää oikeasti totta, vai ollaanko unen puolella. Siellä oli hieno keli syyskuussa. Kyllä se oli todellista, mahtava paikka, mahtava vuosi ja mukavia ihmisiä.”
Kotiuduttuaan syyskuussa 2000 Järvelin suuntasi melkein heti ulkomaille, ravintolatöihin Irlantiin.
Tammikuussa 2001 puhelin pirahti soimaan. Niinisalosta tavoiteltiin. Rosvoroottorissa olisi paikka tarjolla. Joltakulta oli syystä tai toisesta jäänyt palvelus kesken. Paikkoa tarvittiin Kosovossa. Ja aika nopeasti olisi lähtö.
Baaritöistä oli helppo irtautua. Niinpä Järvelin varasi lennon, pakkasi tavaransa ja lensi Irlannista Suomeen. Kodin kautta hän jatkoi matkaa Niinisaloon. Muutama päivä kului kuntotesteissä ja lääkärintarkastuksissa.
“Sitten mentiinkin jo omalla rotaatiolennolla Pristinaan Kosovoon. Puhelusta Irlantiin oli kulunut kaksi viikkoa.”
Myös Kosovossa Järvelin palveli kaksi rotaatiota: ensin vartiojääkärinä ensimmäisen rotaation loppuun. “Siitä minut ylennettiin ryhmänjohtajaksi, kun uusi rotaatio tuli.
“Kosovossa Järvelin kävi Pasi-kouluttajakurssin, jonka jälkeen hän löysikin itsensä kouluttamassa “sivutyönä” uusia Pasi-kuskeja. Jossain vaiheessa Järvelinin ryhmä valittiin tekemään kotietsintöjä. Kohteena olivat lähinnä omakotitalot, jotka oli syystä tai toisesta valittu etsintäkohteiksi. “Niitä ehdittiin tehdä aika paljon. Ne olivat brittien operoimia tehtäviä. Kotietsinnöissä oli mukana suojausryhmä, räjähderyhmä ja sitten meidän ryhmä, joka teki varsinaisen etsinnän.”
Sitä Järvelin ei halua kommentoida, löytyikö koskaan sitä, mitä kodeista oltiin etsimässä.
Koko juttu luettavissa Rauhanturvaaja-lehdestä numero 5/2024.
Teksti ja kuvat: Rauno Hietanen