SKJL:n komentaja everstiluutnantti Jukka Honkanen vieraili heinäkuussa etelälibanonilaisella koululla, jossa otettiin käyttöön suomalaisten ja ranskalaisten lahjoittamat uudet vesitankit.
YK:n johtaman UNIFIL-operaation tehtävänä on avustaa Libanonin paikallista väestöä, tukea Libanonin asevoimia sekä valvoa sinisenä linjana tunnettua rajalinjaa Etelä-Libanonissa.
Lokakuussa 2023 alkanut Israelin ja Hamasin välinen sota Gazassa on vaikuttanut turvallisuustilanteeseen myös Libanonissa, missä palvelee tällä hetkellä noin 200 suomalaista rauhanturvaajaa.
Operaation tavoitteena on saavuttaa tilanne, jossa vastuu Etelä-Libanonin turvallisuudesta voidaan kokonaan luovuttaa Libanonin turvallisuusviranomaisille. UNIFIL:n mandaatti uusitaan vuodeksi kerrallaan, tavallisesti elokuun lopussa.
Palvelusturvallisuudesta pidetään huolta
SKJL:n komentajan everstiluutnantti Jukka Honkasen mukaan yleistilanne UNIFIL-operaatioalueella Etelä-Libanonissa on tällä hetkellä erittäin epävakaa. Israelin ja Hizbollahin väliset yhteenotot ovat päivittäisiä ja tulenkäyttö aiemmin suhteellisen rauhallisella Israelin ja Libanonin raja-alueella sinisen linjan läheisyydessä on lisääntynyt huomattavasti.
“Välillä on hyvinkin rauhallista, ja seuraavana päivänä voi olla täysi rähinä päällä”, Honkanen kuvailee tulenkäyttöä Israelin ja Hizbollahin välillä.
Suomalaisten ja ranskalaisten yhteinen tukikohta UNP 9-1 sijaitsee UNIFIL-operaatioalueen pohjoisosassa, yli kymmenen kilometrin päässä sinisestä linjasta. Muuttunut tilanne ei ole vaikuttanut merkittävästi suomalaisten arkeen tukikohdassa, lukuunottamatta toisinaan kaukaa kuuluvaa jytinää ja hävittäjien ylilentoja.
“Suomalaiset ovat hyvässä tilanteessa verrattuna moniin muihin kansallisuuksiin, joiden tukikohdat sijaitsevat lähempänä sinistä linjaa. Siellä shelter-hälytykset, eli käskyt siirtyä suojatiloihin, ovat arkipäivää”, Honkanen kertoo.
“Osa suomalaisista työskentelee operaation johtoesikunnassa Naqourassa, missä tilanne näyttäytyy sinisen linjan läheisyyden vuoksi paljon aktiivisempana kuin meillä täällä 9-1:llä“, hän lisää.
Honkasen mukaan myös suomalaisten tukikohdassa on kiinnitetty kuluneiden kuukausien aikana enemmän huomiota palvelusturvallisuuteen. Tukikohdan suojarakenteita on vahvennettu ja myös valvontaa on tehostettu. Myös shelter-harjoituksia on pidetty tasaisin väliajoin.
Muihin pataljooniin verrattuna FCR:n toiminta-alue kattaa poikkeuksellisesti koko UNIFIL:n vastuualueen. Alueella liikutaan panssaroiduilla ajoneuvoilla ja henkilöstöllä on ajoneuvon sisällä koko ajan päällä luotiliivit ja päässä kypärä.
“Vaikka UNIFIL-joukot eivät ole tulitoiminnan kohde, virhelaukaisun mahdollisuus on aina olemassa”, Honkanen painottaa.
CIMIC-työn merkitys korostuu vaikeassa tilanteessa
Päivittäisen toiminnan osalta merkittävin muutos aikaisempaan on se, että partiointi suoritetaan tällä hetkellä lähtökohtaisesti ajoneuvopartioina. Ajoittaiset liikkumisrajoitukset eri puolilla toiminta-aluetta johtavat toisinaan myös siihen, että partioita joudutaan riskianalyysin perusteella perumaan.
“Kanssakäyminen paikallisten ihmisten kanssa jää tämän vuoksi valitettavan vähäiseksi”, Honkanen toteaa.
Kiristyneestä turvallisuustilanteesta huolimatta suomalaisten CIMIC- ja MIMIC- (siviili-sotilasyhteistyö ja sotilas-sotilasyhteistyö) -toiminta on jatkunut aktiivisena.
Paikallisten ihmisten elinolojen parantamisen lisäksi CIMIC-toiminnalla vahvistetaan joukon toimintaedellytyksiä alueella ylläpitämällä suhteita paikallisiin asukkaisiin sekä luomalla myönteistä kuvaa rauhanturvaajista.
“CIMIC-työn merkitys korostuu nykytilanteessa, sillä CIMIC-tiimi on päivittäin tekemisissä paikallisen väestön kanssa”, Honkanen kertoo.
CIMIC-työssä on keskitytty viime kuukausina projekteihin, joilla tuetaan erityisesti paikallisia pelastustyöntekijöitä, kriittistä infrastruktuuria, energiansaantia sekä kouluja. Sinisen linjan läheisyydessä toimiville pelastuslaitoksille on esimerkiksi lahjoitettu päivittäisessä toiminnassa välttämätöntä materiaalia, kuten palovesiletkuja, valaisimia sekä renkaita ambulansseihin ja paloautoihin.
Suomalaiset toteuttavat myös niin kutsuttua Outreach-toimintaa, jossa esimerkiksi paikallisille kouluille tarjotaan tukea opetuksessa.
Terveys- ja pelastusalan toimijoiden kanssa on järjestetty yhteistyössä esimerkiksi ensiapukoulutusta. Outreach-toiminnassa pyritään hyödyntämään SKJL:n rauhanturvaajien erityisosaamista ja siviilissä kerryttämää asiantuntemusta.
Suomalainen kriisinhallintajoukko tukee paikallisen siviiliväestön ohella myös Libanonin asevoimia esimerkiksi koulutustoiminnalla sekä kehitysprojekteilla.
Elämä jatkuu päivä kerrallaan
Libanonin yhteiskunnallinen tilanne on ollut vaikea jo vuosien ajan ennen Israelin ja Hizbollahin välisten vihollisuuksien kärjistymistä. Maassa koettiin vuonna 2019 talousromahdus ja heti seuraavana vuonna koronaviruspandemia ja Beirutin sataman räjähdys, jotka heikensivät tilannetta entisestään.
Talousvaikeuksien ohella Libanon on ollut vuoden 2022 lopusta lähtien tilanteessa, jossa maahan ei ole saatu valittua uutta presidenttiä.
Libanonissa on myös paljon sekä syyrialaisia että palestiinalaisia pakolaisia, mikä osaltaan lisää jännitteitä maan sisällä.
Israelin ja Hizbollahin välisen konfliktin seurauksena kymmenettuhannet ihmiset ovat joutuneet lähtemään evakkoon raja-alueilta sekä Libanonin että Israelin puolella. Paikallisten tilanne on vaikea erityisesti
Etelä-Libanonissa sinisen linjan läheisyydessä, missä osa kylistä on kärsinyt merkittäviä tuhoja. Ero maan pohjois- ja eteläosan välillä on suuri.
“Tänne ei hirveästi haluta investoida, koska rakennukset voivat olla seuraavana päivänä tuhottuja”, Honkanen toteaa.
Honkasen mukaan paikalliset ovat vuosien varrella tottuneet epävarmaan tilanteeseen. Vaikka osa väestöstä on siirtynyt pohjoiseen tai ulkomaille, osa yrittää edelleen ylläpitää normaalia arkea. Myös Etelä-
Libanonissa rakennetaan ja viljellään jonkin verran. Kesä-heinäkuun vaihteessa osassa kouluista järjestettiin päättökokeita tavalliseen tapaan.
“Täällä eletään päivä kerrallaan”, Honkanen kuvailee.