Kriisinhallintaveteraanin tuen ja hoitoonohjauksen ensimmäinen askel voi olla soitto Rauhanturvaajaliiton vertaistukipuhelimeen.
Veteraani kertoo kokemuksistaan HUS traumapsykiatrialle hakeutumisesta.
Millainen oli elämäntilanteesi, jolloin totesit, että tarvitset ammatillista apua kriisinhallintapalveluksen tuottamien kokemustesi käsittelyssä?
Takana oli lukuisia operaatioita eri paikoissa. Viimeisen kotiutumisen jälkeen tuntui jotenkin erilaiselta kuin aiemmin, tuli tyhjä olo ja hyödyttömyyden tunne. Perusolotilana alkoi olla jatkuva levottomuus ja rauhattomuus, myös keskittymisen puute. En esimerkiksi kuunnellut, mitä minulle kotona puhuttiin. Tavarat olivat jatkuvasti kateissa ja mies “muissa maailmoissa”.
Tuli myös yöllisiä “sätkykohtauksia”, jotka johtivat yleisväsymykseen. Elämänhallinta oli hukassa. Sanoin kotona vaimolle, että kaikki ei taida olla nyt kunnossa. Hän kehotti tukeutumaan ammattiapuun, “koska tästä yhteiselosta ei näytä enää tulevan yhtään mitään”.
Miten sait tietoa, mistä apua voisi hakea?
Rotaatiokoulutuksen aikana ja myöhemmin kotiuttamiskoulutuksessa.
Miltä tuntui ottaa ensikontakti?
Hieman mietitytti, soitanko vai en, mutta yllättävän helppoa lopulta oli numerot näppäillä.
Mitä tapahtui puhelun aikana?
Soittoon vastasi ystävällinen nainen. Hän kertoi, että hoitaja ottaa minuun yhteyttä. Hän kehotti vastaamaan, mikäli puhelu tulee oudosta numerosta. Polin hoitaja soitti minulle yhteydenottoani seuraavana päivänä. Keskustelimme ja sovimme ajan hoitajan vastaanotolle Tukholmankadulle Helsingissä.
Mitä tapahtui puhelinsoiton jälkeen seuraavina päivinä?
Sopimanamme päivänä matkustin Helsinkiin ja kävelin Töölönlahdenrantaa seuraten kohti Meilahtea ja Tukholmankatua. Matkalla mielessä kävi kaikenlaista. Kun saavuin ovelle, jonka kyltissä luki muistaakseni “Psykiatrinen poliklinikka”, pysähdyin toviksi ja pienen miettimisen jälkeen lähdin kävelemään poispäin, pysähdyin taas ja päätin palata ovelle.
Mielessä kävivät sanat “ei perkele, olen aikuinen mies, kyllä minä tuonne uskallan mennä”. Avasin oven ja kävelin portaita oikeaan kerrokseen, ilmoittauduin tiskillä, josta minut neuvottiin istumaan odotustilaan. Istuin ja odotin, kunnes minut kutsuttiin yhteen huoneeseen.
Keitä olivat ne ammattilaiset, joiden kanssa hoidit asiaasi?
Ensin minut otti vastaan mielenterveyshoitaja, jonka kanssa kävin noin puolentoista tunnin alkukeskustelun. Ilmapiiri keskustelussa oli erittäin miellyttävä. Olo oli keskustelun jälkeen kevyt. Sitten tehtiin tilannearvio ja toimenpidesuunnitelma. Rakennuksesta ulos astuttuani teki mieli hypätä ilmaan ja “tuulettaa” voiton kunniaksi.
Miten asiat etenivät tämän jälkeen?
Sain runsaasti ohjeita tulevaan, jotta tiedän, mitä lähiaikoina tulee tapahtumaan, muun muassa listauksen internet-palveluista, joista etsiä terapeutti. Muutaman päivän päästä hoitaja soitti minulle uudelleen ja sovimme ajan psykiatrin konsultaatioon.
Toisella kerralla meno oli huomattavasti helpompaa, ei enää jännittänyt, koska ensimmäisestä kerrasta jäi erittäin positiivinen käyntikokemus. Sitten vuorossa oli keskustelu psykiatrin kanssa ja tilannearvio, diagnoosi sekä jatko-ohjeet.
Keskusteltiin myös mahdollisesta lääketarpeesta. Psykiatri teki lausunnon Valtiokonttoriin ja sanoi, että jonkin ajan kuluttua postissa tulee maksusitoumus. Hän piti tätä asiaa varmana.
Millaista terapiaa sait ja kuinka pitkään?
Maksusitoumuksen tuloon meni muutama viikko. Kyseisen ajan hyödynsin etsimällä saamieni ohjeiden mukaan sopivaa terapeuttia. Käytin osoitetta www.minduu.fi. Lähetin kyselyn ja tapaamispyynnön usealle henkilölle kotikunnassani. Muutamaan päivään ei kuulunut mitään mistään, mutta sitten onneksi yksi psykoterapeutti soitti, haastatteli ja totesi minun olevan “mielenkiintoinen tapaus” historialtani. Muita yhteydenottoja ei edes tullut. Sovimme ensitapaamisen jo seuraavalle viikolle, vaikkei maksusitoumus ollut edes vielä tullut. Ensimmäinen aika oli muistaakseni tunti ja tapaaminen oli lähinnä tutustumista toisiimme. Psykoterapeutti myös halusi tietää, mitä odotin terapiajaksolta. Ensivaikutelmani oli positiivinen ja päätin jatkaa hänen kanssaan, kun kerran onnistuin nopeasti terapeutin saamaan. Sain Valtiokonttorista luvan siihen, että käyntikertojen kestoja ei tarvitse rajoittaa, joten sovimme yhdessä terapeutin kanssa, että tapaamisemme on jatkossa 90 minuuttia.
Myös HUS:n hoitaja teki seurantasoittoja, eli he eivät unohtaneet minua.
Yksilöterapiani kesti vuoden. Tälle ajalle sain maksusitoumuksen. Alkuun tapasimme joka toinen viikko, mutta aikaa myöten siirryttiin tapaamisiin kerran kuukaudessa ja aivan loppuvaiheessa kahden viimeisen kerran väli oli noin kaksi kuukautta.
Miten kuvailisit saamaasi apua? Saitko mielestäsi oikean laatuista apua oikeaan aikaan?
Ensikontaktista hoitajan kautta lääkärille tapahtumaketju hoitui mielestäni hienosti.
HUS oli paikka, missä veteraani osattiin kohdata ja ottaa vastaan niin, että alusta asti oli hyvä olla. Terapeutti oli henkilönä ja osaajana onnistunut valinta. Hänen kanssaan oli helppo puhua asiasta kuin asiasta. Vaikka terapeutilla ei ollut krihakokemusta, niin meillä synkkasi keskenämme hyvin. Ulkopuoliselle henkilölle oli ainakin minun helppo avautua.
Tapasimme toisiamme hieman yli vuoden ajan ja välillemme syntyi luottamuksellinen suhde. Puolitoistatuntiset kuluivat välillä liiankin nopeasti. Viimeinen tapaaminen oli vaikea, kun tehtiin yhteenveto kokonaisuudesta ja tunnelma oli vähän niin kuin jäähyväistunnelma. Niin hyvin tulimme juttuun, että kummallakin oli “tippa silmässä”, kun aukaisin oven ulospäin viimeisen kerran.
Mitä sanoisit veteraanille, joka pohtii hakeutumista ammatilliseen apuun?
Olisi pitänyt tajuta ottaa yhteyttä HUS:iin jo huomattavasti aikaisemmin. Minulla ei ollut rohkeutta tehdä aloitetta auttaa itseäni silloin, kun olisi jo pitänyt, mutta olen tyytyväinen, kun aikanaan uskalsin ottaa puhelimen käteeni. Erään kirjan ja elokuvan lausahdusta mukaillen: “Älä jää tuleen makaamaan vaan ota luuri käteen”. Apu on lähempänä kuin uskotkaan.
Kun on joku, jolle purkaa sisintään, se auttaa kummasti. Suosittelen, apua on saatavilla, kun sitä tarvitsee ja hakee.
Fakta
HUS traumapsykiatrian poliklinikka tarjoaa matalan kynnyksen psykiatrista arviota ja palveluohjausta kotiutuneille kriisinhallintaveteraaneille. Arvioon voi hakeutua ilman lähetettä tai maksusitoumusta ottamalla itse yhteyttä HUS traumapsykiatrian poliklinikkaan.
Arvioon kannattaa hakeutua, mikäli palveluksesta kotiutumisen jälkeen tarvitsee apua esimerkiksi psyykkisten oireiden, stressin tai sopeutumisvaikeuksien vuoksi.
Arvio on kriisinhallintaveteraanille maksuton. Valtiokonttori korvaa kohtuulliset matkakustannukset.
Yhteyden saat konsultaatiopoliklinikan ja traumapsykiatrian poliklinikan yhteisestä puhelinnumerosta 09 471 73511. Numerossa vastataan ma–pe kello 8–15.
Mahdollinen jatkohoito järjestetään omalla kotipaikkakunnalla tai sen läheisyydessä. Jatkohoitoa varten tarvitaan maksusitoumus Valtiokonttorilta. Valtiokonttori korvaa HUSissa laaditun hoitosuunnitelman mukaiset hoitokustannukset enintään yhden vuoden ajan tuen tarpeen ilmenemisestä. Henkilökohtaisia tietoja ei luovuteta puolustusvoimille.
Mistä saan lisätietoa? Hakukoneista hakusanalla ”mielenterveystalo” tai suoraan osoitteesta:
www.mielenterveystalo.fi/fi/trauma-kriisi/psykososiaalinen-tuki-kriisinhallintaveteraaneille
Teksti: Timo Ryhänen, Rauhanturvaajaliiton vertaistukikoordinaattori