Helena Immonen on kirjailija ja reservin luutnantti. Kuva: Mikko RAsila
Olin yhdeksänvuotias, kun ensimmäiset vapaaehtoiset naiset aloittivat asepalveluksensa Suomessa. Jo tuolloin päätin, että minäkin aikanaan vedän maastopuvun päälleni. Kymmenen vuotta myöhemmin haave toteutui, kun tuoreena ylioppilaana kävelin sisään Kainuun prikaatin porteista kesällä 2005.
Motivaatio palvelukseen oli kaksijakoinen: toisaalta minua houkutteli seikkailunjano, halu kokea jotakin erilaista ja haastavaa, mitä missään muualla ei voisi kokea. Toisaalta koin asepalveluksen omalla kohdallani myös velvollisuudeksi.
Miksi muka minun ei pitäisi puolustaa isänmaatani, jos Suomi joutuisi sotaan? Koska olen nainen? Naurettava syy.
Suomen perustuslaki määrittää, että kaikilla Suomen kansalaisilla on maanpuolustusvelvollisuus. Se on erinomainen laki, mutta rauhan aikana se ei vaadi toimenpiteitä kuin miehiltä, joita koskee asevelvollisuus.
Minusta tämä on väärin. Venäjän sota Ukrainassa on osoittanut, että sota koskettaa laajasti koko yhteiskuntaa ja kaikkia tarvitaan mukaan auttamaan. Jokaista ei toki tarvita rintamalle aseelliseen palvelukseen – sodan kannalta kriittisiä tehtäviä on paljon. Mutta miten niitä pitäisi hoitaa ilman koulutusta tai lakisääteistä velvollisuutta?
Suomessa syntyvyys on ollut laskussa pitkään, ja sitä myötä myös miesten ikäluokat pienenevät. Asevelvollisuuskomitea tunnisti mietinnössään syksyllä 2021 asevelvollisuusjärjestelmän haasteiksi pienenevät ikäluokat sekä toimintakyvyn rajoitteet palveluksen aloittamiselle tai loppuun asti suorittamiselle.
Mielestäni on kiistatonta, että Suomen asevelvollisuusjärjestelmää pitää uudistaa. Viimeistään silloin, kun miehiä ei enää riitä täyttämään Puolustusvoimien joukkotuotantovelvoitetta, se on edessä. Järkevää olisi aloittaa uudistus ennen kuin se on pakollista, sillä suuret muutokset vievät aikaa.
Kaikista kansalaisista on tehtävä asevelvollisia, tai jos ei sitä nimitystä haluta käyttää, niin palvelusvelvollisia. Puolustusvoimat saisi valita koko ikäluokasta parhaiten soveltuvat aseelliseen palvelukseen ja kouluttaisi jatkossakin saman määrän taistelijoita reserviin kuin nykyään. Aseellisen palveluksen rinnalle on kehitettävä muita palvelusmuotoja, jotka tukevat sodan ajan tarpeita. Siviilipalvelus tulisi sulauttaa osaksi tätä kokonaisuutta.
Tätä uudistusta on perinteisesti vastustettu, koska sitä on pidetty liian kalliina ja liian vaivalloisena toteuttaa. Millään muulla taholla kuin Puolustusvoimilla ei ole valmiuksia kouluttaa suurta määrää ihmisiä erilaisiin tehtäviin, puhumattakaan siitä, että pitäisi rakentaa sodan ajan tehtävät ja organisaatiot.
Mutta se, että jokin asia on vaivalloista, ei tarkoita, etteikö sitä kannattaisi tehdä. Tai etteikö sitä olisi välttämätöntä tehdä.
Muutoksen suunnittelu on aloitettava nyt. Tämä uudistus on iso ja vaatii paljon, eikä se tapahdu muutamassa vuodessa. Puolustusvoimat suunnittelee omien suorituskykyjensä kehittämistä yleensä vuosikymmenten aikajänteellä. Niin asian pitäisi olla tässäkin.
Uudistus vaatii eri hallinnonaloilta aktiivisuutta ja innovatiivisuutta. Minä en voi sanoa, mihin kaikkiin tehtäviin ja taitoihin suomalaisia on koulutettava. Sen näkemyksen on tultava ammattilaisilta.
Rahaa tämä uudistus myös tarvitsee. Mutta nyt kun puhutaan Nato-maiden puolustusbudjettien kasvattamisesta kolmeen tai jopa viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, rahoitus olisi varmasti järjestettävissä.
Puolustusvoimat lanseerasi joitakin vuosia sitten sloganin ”Maanpuolustus kuuluu kaikille”. Se on iskevä ja juridisesti toki paikkaansa pitävä, onhan kaikilla kansalaisilla maanpuolustusvelvollisuus. Silti nykyisellään slogan jää vajaaksi.
Onneksi puolustusvoimain komentaja, kenraali Janne Jaakkola otti Aamulehden haastattelussa 27.3.2025 myönteisen kannan asevelvollisuuden uudistamiseen. Jaakkolan mukaan Suomen turvallisuus ei ole vain miesten asia, eikä Puolustusvoimat ole jarrumies asevelvollisuuden uudistamisessa.
Erinomaisia uutisia Puolustusvoimien taholta siis. Eiköhän ryhdytä hommiin ja tehdä maanpuolustuksesta oikeasti kaikkien asia.
Helena Immonen on kirjailija ja reservin luutnantti.