TIETOA YHDISTYKSESTÄ

Kolme Kojoottia

Olipa kerran, noin vuonna 2004, kolme Golanin Kojoottia. 1980-luvun alussa olivat he palvelleet rauhanturvatehtävissä Syyriassa, Golanin ylängöllä Kuneitran kaupungin lähistöllä. Vuoden 1980 keväällä paikanpäällä järjestetyn komppaniatunnus-kilpailun oli voittanut Kojootti, joka sitten tuli myös jälkipolville tutuksi Tenho Roivaisen maalaamana tauluna. Taulussa oli mukailtuna kuva sarjakuvasankari Kelju K. Kojootista. Roivaisen maalausteos sijoitettiin ensimmäisen jääkärikomppanian messin seinälle. Siitä lähtien on Golanilla, UNDOFissa, Syyrian puolella Suomen pataljoonan ensimmäisessä jääkärikomppaniassa palvelleita kutsuttu arvonimellä Kojootti.

Pitäiskö kirjoittaa kirja?

Kolme velikultaa viettivät aina silloin tällöin yhteisiä iltoja muistellessaan entisiä aikojaan rauhanturvatehtävissä. Kojoottien nimet olivat Teppo Suikkari ($uko), Voitto Kiviharju (Vote) ja Eero Vuorela (Emppu).

$uko sai idean! ”Kyllä pitäisi kirjoittaa kirja siellä meitä palvelleista kokeista ja messimiehistä.” Hehän olivat huollon asiantuntijoita, joiden ansiosta Suomi-ikävä sekä palvelusvapaan ikävä saatiin tarvittaessa torjuttua.

Eipä aikaakaan kun ehdottaja sai sitten Suomen Lähi-itään viestin, että joko se kirja on kirjoitettu? No ei ollut, joten ei kun toimeen!

Alkoivat kolme kojoottia sitten selvittää, mitä kirjan tekeminen maksaisi. Markkinavoimat ja kirjojen kustantajat tällaista pienen piirin ja erikoisen kohderyhmän opusta eivät lähtisi toteuttamaan. Kaupallinen menestys kun olisi todennäköisesti nolla. Eikä kojooteilla ollut aikaa väsätä mitään anomuksia kulttuuria tukeviin elimiin. Saivat he tuhansien eurojen tarjouksia kirjapainoista ja olivat jo sitä mieltä että pitänee haudata ajatus. Kunnes sitten Kiviharju keksi kysyä hintaa omakustanne digipainotalosta. Johan alkoi hinta olla kohillaan. Kun Vuorela lupasi vielä lainata rahat kirjan painokustannuksiin alkoi hillitön kirjan suunnittelu ja tarinoiden kerääminen. Kirjan nimeksi kehitettiin ”Askari Mangari – Maija Mafis”, joka on arabiaa ja tarkoittaa vapaasti suomennettuna ”sotilaan ruoka ja vesi on loppu”.

2005 Yhdistys perustetaan

Jotta toimintaa voitaisiin jatkaa pitkäjänteisemmin, alettiin pohtia jotain toista ratkaisua jos kirjoja aiottaisiin julkaista enemmänkin. Päätettiin perustaa yhdistys. Suikkari, Kiviharju ja Vuorela kokoontuivat 22.02.2005 Vuorelan poselle ja kirjoittivat perustamiskirjan lähetettäväksi Patentti- ja Rekisterihallitukseen. Ensimmäinen nimiehdotus Kuneitran Kojootit Ry tuli bumerangina takaisin. Nimestä piti vastauksen mukaan selvitä yhdistyksen toiminta tai ala. Nimeen lisättiin eteen Perinneyhdistys ja niinpä se hyväksyttiin yhdistysrekisteriin 22.06.2005 ja hallituksen järjestäytymiskokous pidettiin 02.07.2005. Sääntöjen mukaan yhdistyksen varsinaiseksi jäseneksi voitiin hyväksyä kaikki ne jotka olivat palvelleet Golanilla ensimmäisessä jääkärikomppaniassa. Yhdistyksen ensimmäiseen vuosikokouksessa syksyllä 2005 oli paikalla 12 asiasta kiinnostunutta henkilöä. Kokousviikonloppuna nimitettiin yhdistykselle kolme kunniajäsentä, Matti Toivonen ansioistaan kojoottikokousten alullepanijana, Paavo Kaijomaa kojootteihin liittyvän sotilasperinteen taltioijana ja Timo Pietilä kojoottikokousten pääkoordinaattorina.

Tulossa!

Kirjaprojekti YKSV 1 -pataljoonan vaiheista Suezilla 1973–1974 etenee. Toimituskunta Terho Ahonen ja Teppo Suikkari on kokoontunut puhelimitse ja sähköpostien välityksellä sekä kasvotusten.

Tähän mennessä omia muistojaan, kuviaan tai muuta asiaan kuuluvaa omaa materiaaliaan on toimittanut toistakymmentä henkilöä. Lisäksi toimituskunnan hallussa on joko virallisista lähteistä tai eri henkilöiltä saatua ajanjaksoon liittyvää dokumentaatiota, lehtileikkeitä, kirjoja ja haastattelu-, sekä filmimateriaalia. Näiden perusteella kirjalle luodaan runko ja laaditaan myös operaatioon liittyvä dokumenttiosuus. Vaikka periaatteena on, ettei muistoja toimiteta, tullaan niistä kuitenkin poistamaan jonkin verran itse operaatioon tai silloiseen Lähi-idän tilanteeseen liittyviä osioita. Tämä siitä syystä, ettei sama asia toistuisi liian usein.

Kannen kuva: Olli Moisio

Kannen suunnittelu:

Vesa Tamminen-Larmi

Perinneyhdistys Kuneitran Kojootit Ry on kerännyt ja tallentanut rauhanturvaamisperinnettä
kansien väliin seuraavasti:

1. ”YK:n Palokuntana Suezille 1973”, Toimituskunta: Martti Jokihaara, Veikko Makkonen,
Erkki Raskinen, Markku Valkama ja Seppo Arponen, julkaisuvuosi 2019
”Olimme saaneet tehtävän osallistua Yom Kippur-sotana tunnettuun Lähi-idän uusimpaan
selkkaukseen, joka roihahti lauantaina 6.10.1973 kello 14.00 Israelin ja sen arabinaapureiden
rajoilla. Menkää Sueziin – jos pääsette. Asettukaa osapuolten väliin – jos uskallatte.
Lopettakaa taistelutoiminta – jos kykenette, kuului kenraali Ensio Siilasvuon olennaisimpaan
pelkistetty käsky meille, vastaperustetun rauhanturvajoukon keihäänkärjeksi Kyprokselta
pikavauhtia Kairoon saapuneelle pikkuiselle suomalaisjoukolle. Laajan taustatiedon lisäksi
suomalaisjoukon operaatiotoimiston päällikkö Martti Jokihaara on koonnut kirjaan aikalaisten
muistelmia tuosta todennäköisesti nopeimmin koskaan perustetusta rauhanturvajoukosta.”
Kovakantisen paperi- sekä e-kirjan myyntitulot – ostopaikasta ja formaatista riippuen 2,79 –
9,28 euroa/kirja – tullaan tilittämään lyhentämättöminä Vammautuneiden
Kriisinhallintaveteraanien toiminnan tukemiseen.

2. ”Ahaalla OSA 2”, Kiviharju – Suikkari – Tuominen, julkaisuvuosi 2017

Tässä kahdesta eri kirjasta muodostuvan kokonaisuuden toisessa osassa siirrymme
perinteisestä rauhanturvaamisesta kohti kriisinhallintaa. Kirjassa tarjotaan lisäksi sotilaallisen
kriisinhallinnan kehitysnäkymiä. Se avaa silmiä ja tuo päivitettyä tietoa “vanhoille faittereille”
ja valaisee jokaisen ymmärrystä sotilaallisen- ja siviilikriisinhallinnan moniulotteisuudesta.
Mukaan mahtuu niin ikään mukana olleiden kuvauksia siviilipoliisitehtävistä ja YK:n Field
Service kenttäpalvelusta, sekä Nato rauhankumppanuusohjelmasta. Tiedot käynnissä olevista
operaatioista perustuvat pääosin joulukuussa 2016 saatavilla olleisiin tietoihin.

3. ”Alhaalla OSA 1”, Kiviharju – Suikkari – Tuominen, julkaisuvuosi 2016

Suomalaisen rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan historiaa mukana olleiden kertomana.
Vuodesta 1956 alkoi suomalaisen rauhanturvaamisen ja kriisinhallinnan pitkä taival tähän
päivään – ja matka jatkuu edelleen. Tämä kirja kertoo virallisen historian lisäksi millaiselta
työhön osallistuneiden palvelusaika henkilökohtaisesti on tuntunut. Kertomukset alkavat UNEF
I operaatiosta vuodesta 1956. Kirjassa yli kolmekymmentä henkilöä kertoo omista
kokemuksistaan.

4. ”Suomalaisten YK-siviilivirkamiesten kokemuksia maailman kriisialueilla”, Mikkola-

Vanttaja-Kiviharju, julkaisuvuosi 2015
Kokoelma kertomuksia suomalaisten kokemuksista YK:n kenttäorganisaation (Field Service)
palveluksessa olevien ja sieltä jo eläköityneiden tai muuten palveluksesta eronneiden omasta
näkökulmasta.

5. ”In The Service of Peace”, Pertti Seppänen, julkaisuvuosi 2011

Tämä Pertti Seppäsen (1936-2006) alun perin lähipiirilleen kirjoittama kirjan on postuumisti
julkaissut Perinneyhdistys Kuneitran Kojootit Ry. Seppänen kirjoitti tämän kirjan useita vuosia
missioittensa jälkeen päiväkirjamerkintöihin ja muistiin pohjautuen.

6. ”Kelb Bitää Ana”, Lopperi-Suikkari-Tuominen, julkaisuvuosi 2010

Kirja on omistettu kaikille niille erirotuisille koirille, jotka ovat olleet mukana tekemässä
suomalaista rauhanturvaamistyötä.

7. ”El Omaan El Mutahidda – Erään YK-komppanian tarina”, Suikkari-Kiviharju-Tuominen,

julkaisuvuosi 2008
Kirja on omistettu Yhdistyneiden Kansakuntien Suomen Valvontajoukoissa Golanin 1.
jääkärikomppaniassa palvelleille rauhanturvaajille, kojooteille.

8. ”Taskara, Tabloo ja Tabone”, Suikkari-Kiviharju, julkaisuvuosi 2006

Kirja on omistettu operatiivisia tehtäviä suorittaville rauhanturvaajille.

9. ”Askari Mangari … maijja mafis”, Kiviharju-Suikkari-Vuorela, julkaisuvuosi 2004

Kirja on omistettu rauhanturvajoukoissa palvelleille taikurimaisille keittiö- ja baarimestareille.

YHDESSÄ OLEMME VOIMAKKAAMPIA

Kaveria ei jätetä - ei kotona eikä kaukana!