Minna Ruolanto työskentelee Porvoon kaupungin valmius- ja riskienhallintapäällikkönä, väitöskirjatutkijana ja tuntiopettajana Maanpuolustuskorkeakoulussa sekä FINCENTin opettajapoolissa. Lisäksi hän toimii mentorina Laajan turvallisuuden verkostossa (WISE).
Aika, jolloin sodan selkeät rintamalinjat saattoi piirtää kartalle, on ollut jo pitkään ohi. Sodan oikeussääntöjen kunnioittaminen on harvinaista. Yleisesti ottaen lienee jossain määrin jopa poikkeuksellista, että sodan aiheuttamaa turhaa ja liiallista kärsimystä vältetään. Siviiliuhrien määrä aikamme konflikteissa on valtava.
Nykyaikaiselta sodankäynniltä, laaja-alaiselta vaikuttamiselta ja hybridiuhilta puolustautuminen on haastavaa, mutta mahdollista, kun koko yhteiskunta on työssä mukana. Globaalia, alueellista ja paikallista turvallisuusympäristöä tulee luodata laajasti. Havaitsemiaan ilmiöitä tulee kyetä tulkitsemaan kontekstissaan, analysoida niiden ilmentymiä ja vaikutuksia kulloiseenkin toimintaympäristöön, ja suhteuttaa oma toiminta kokonaisuuteen.
Kriisinhallintaveteraanit tietävät tämän.
Operaatioissa hankittu osaaminen tulee nähdä yhtenä suomalaisen kokonaisturvallisuusajattelun voimavaratekijöistä. Suomi on osallistunut yli 30 rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioon vuodesta 1956 alkaen. Kriisinhallintaveteraaneja on yli 50 000 ja joka vuosi joukkoon liittyy uusia: yhteensä joukko on pian suurempi kuin Porvoon kaupungin asukasluku. Vaikuttavaa.
Sota ulottuu kaikkialle, mihin ihminen yltää eikä taivaskaan ole ollut rajana enää aikoihin – avaruus on sotilasympäristö ja uutta avaruuskeskusta valmistellaan Suomessakin. Tästä huolimatta sodat ja kriisit realisoituvat edelleen paikallisesti. Jonkun kunnan alueella, jonkun kotinurkilla. Jonkun kotona, jonkun mielessä.
Yksilön toiminnan, tietojen, taitojen ja turvallisuutta rakentavan asenteen merkitys onkin tunnistettu keskeisenä osatekijänä suomalaisessa kokonaisturvallisuuden mallissa sekä hiljattain päivitetyssä Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa.
Kokonaisturvallisuuden kehittämisessä on välttämätöntä huomioida, että ihmismielen luontaisiin haavoittuvaisuuksiin voidaan vaikuttaa, ja myös vaikutetaan koko ajan. Informaatiovaikuttaminen ja kognitiivinen sodankäynti voivat onnistuessaan muuttaa ajatteluamme, käyttäytymistämme ja toimintaamme merkittävästi. Teknologian nopea kehitys tuottaa vaikuttamiselle jatkuvasti uusia mahdollisuuksia eikä kaikki vaikuttaminen ole pahantahtoista.
On välttämätöntä ymmärtää ja hyväksyä, ettei kukaan meistä ole immuuni vaikuttamiselle: myös omaan toimintaan tulee suhtautua terveen kriittisesti.
Jokainen johtaa vähintään itseään. Itsetuntemuksen kehittäminen on merkityksellistä sekä yksilön toimintakyvyn että koko yhteiskunnan kriisinkestävyyden kannalta.